Millaista Wolttia voisin itse käyttää?
Millaista Wolttia voisin itse käyttää?
Wolt ratkaisi aikanaan aidon arjen ongelman. Ruoan tilaaminen muuttui helpoksi, nopeaksi ja sujuvaksi. Palvelu itsessään ei ole ongelma, eikä teknologia ole vihollinen. Silti en käytä Wolttia tai muita vastaavia kuljetuspalveluita. En siksi, että ne olisivat huonoja sovelluksia, vaan siksi etten halua tukea näin epäsymmetristä valtarakennetta.
Alustataloudessa päätösvalta, riskit ja epävarmuus on pitkälti siirretty työn tekijöille, kun taas valta ja tuotto keskittyvät harvoille. Tämä ei ole sattumaa, vaan tietoinen rakenne. Kun työ pidetään väliaikaisena ja yksilöllisenä, työntekijöistä tulee helposti vaihdettavaa massaa. Silloin ne, jotka tekevät työn, eivät juuri pääse vaikuttamaan ehtoihinsa, eikä heidän tarvitsekaan järjestelmän näkökulmasta.
Silti ajattelen, ettei Woltin perusidea ole väärä. Päinvastoin. Kysymys ei ole siitä, pitäisikö palvelu kieltää tai vastustaa, vaan millaista Wolttia voisin itse käyttää hyvällä omallatunnolla.
Sellainen Wolt olisi edelleen joustava. Työtä voisi tehdä silloin kun se sopii omaan elämään. Joustavuus ei kuitenkaan tarkoittaisi turvattomuutta. Työn perusehdot, kuten vähimmäiskorvaukset, maksulogiikka ja työn ennakoitavuus, voisivat olla läpinäkyviä ja yhteisesti sovittuja, eivätkä yksipuolisesti muutettavissa.
Keskeinen ero liittyisi yrityksen rakenteeseen ja siihen, miten valta ja vastuu jakautuvat. Yritys perustuisi niiden ihmisten yhteiseen omistajuuteen, jotka tekevät sen työn ja pyörittävät arkea. Omistajuus ei perustuisi sijoituksiin, vaan osallistumiseen ja jatkuvaan työpanokseen. Se voisi kertyä tiettyyn rajaan asti, jonka jälkeen henkilö olisi täysivaltainen jäsen, jolla on ääni yrityksen suuntaa koskevissa päätöksissä. Täysivaltainen jäsenyys säilyisi niin kauan kuin henkilö työskentelee yrityksessä. Poistuessa jäsenyys lakkaisi, ja palatessa omistajuus kertyisi uudelleen alusta.
Palkkaus määräytyisi edelleen työtehtävän mukaan, niin että vastuu, vaativuus ja osaaminen näkyisivät palkassa. Näin yrityksen toiminta perustuisi sekä ammatilliseen eriytymiseen että jaettuun omistajuuteen, ilman että päätösvalta irtoaisi työn tekemisestä.
Tällöin omistajuus ei olisi keino kerätä passiivista tuloa, vaan tapa jakaa päätösvaltaa niille, jotka todella pyörittävät yrityksen arkea. Johtaminen olisi edelleen tarpeen, mutta se olisi tehtävä muiden joukossa, ei erillinen omistava kerros, joka irrottaa voitot itselleen. Päätöksenteko ja vastuu pysyisivät lähempänä työn tekemistä, vaikka tehtävät olisivatkin eriytyneitä.
Tällainen ajattelu vie väistämättä kohti kollektiivi- tai osuuskuntamaisempaa rakennetta. Ei siksi, että kaikki päätökset tehtäisiin yhdessä tai että hierarkioita ei olisi lainkaan, vaan siksi että omistajuus, vastuu ja hyöty pysyisivät niillä, jotka osallistuvat yrityksen toimintaan. Yrityksen tuottama arvo ei valuisi ulos, vaan jäisi kehittämään itse toimintaa.
Kun raha ei valu yrityksestä ulos, avautuu myös toisenlaisia mahdollisuuksia. Yrityksellä voisi olla paremmat edellytykset panostaa henkilöstön koulutukseen, kuten kielitaitoon, asiakaspalveluun, turvallisuuteen ja tekniseen osaamiseen. Tämä voisi hyödyttää sekä työntekijöitä että asiakkaita ja parantaa palvelun laatua pitkällä aikavälillä. Samalla koulutus voisi tukea työntekijöiden integroitumista työelämään ja yhteiskuntaan laajemmin, helpottaa siirtymiä heidän osaamistaan vastaaviin tehtäviin ja purkaa tilannetta, jossa työ jää pelkäksi selviytymisvälineeksi.
Ylijäämää voitaisiin käyttää myös työajan lyhentämiseen ja tulojen tasaamiseen. Tämä vähentäisi yksilöiden kuormitusta ja loisi tilaa useammalle osallistua. Tehokkuus ei välttämättä syntyisi puristamisesta, vaan paremmasta organisoinnista, sitoutumisesta ja luottamuksesta.
En kaipaa alustaa, joka olisi anti-Wolt. Kaipaan Wolttia, joka ottaisi oman lupauksensa vakavasti. Alustaa, jossa teknologia palvelee ihmisiä eikä ihmisiä soviteta algoritmiin.