Miksi emme tiedä, paljonko elämämme todella kuluttaa energiaa?
Oletko koskaan miettinyt, kuinka paljon energiaa sinun elämäntapasi oikeasti vaatii? Ei pelkästään se, mitä sähkölaskussa lukee. Vaan kaikki.
Kun avaat jääkaapin ja otat juustoviipaleen, kuinka paljon energiaa siihen on mennyt? Ei pelkästään jääkaapin valaistuksen ja jäähdytyksen sähkö, vaan se kaikki, mitä tapahtui ennen kuin juusto päätyi sinne:
Lehmän vuosien ruokkiminen. Rehun kasvattaminen, traktoreilla ja energiaa vievillä lannoitteilla. Navetan lämmitys ja valaistus. Maitoauto, meijeri, pakkaus, logistiikka toimipisteiden välillä ja kauppaan. Kaupan kylmähylly, joka jäähtyy yötä päivää.
Yksi juustoviipale on kuin pieni jäävuori ja näet vain kärjen. Suurin osa energiakulutuksesta on näkymätöntä. Sitä voisi kutsuttavan piiloenergiaksi.
Sama koskee kaikkea: uutta puhelinta, farkkuja, banaania, sähköauton akkua. Jokaiseen fyysiseen tuotteeseen on upotettu energiaa sen kaivamisesta, kasvattamisesta, valmistuksesta ja kuljetuksesta. Mutta me emme näe tätä lukua missään.
Miksi tätä tietoa ei ole saatavilla?
- Se paljastaisi liikaa. Jos jokaisen tuotteen kyljessä lukisi selkeästi sen valmistamiseen käytetty energia kilowattitunneissa (kWh), alkaisimme vertailemaan. Huomaisimme, että joillain valinnoilla on jättimäinen energiajälki, toisilla pieni. Tieto haastaisi koko kulutuskulttuurimme.
- Ketjun seuraaminen on monimutkaista, mutta mahdollista. Laskentamenetelmät (LCA) ovat olemassa. Ongelma ei ole tekniikka, vaan tahto. Kukaan ei vaadi sitä.
- Meillä on harhaanjohtavia mittareita. Puhumme hiilijalanjäljestä, joka on tärkeä, mutta abstrakti. Se ei kerro energian määrästä. Se ei kerro "Tämän paidan valmistus vei energiaa kuin 300 tuntia ledivaloa."
Mitä tapahtuisi, jos tieto olisi saatavilla?
Ajattele ruokakaupan hyllyä. Vierekkäin: (arviot suuntaa antavia)
· Kotimainen jauheliha, 400g: 25 kWh · Suomalainen härkäpaputofu, 200g: 1.5 kWh · Perun avokado, 150g: 6 kWh · Kotimainen omena, 150g: 0.3 kWh
Yhtäkkiä valinta ei olisikaan vain makua, hinta- tai hiilidioksidipäästöistä. Se olisi myös energian tehokkuudesta. Näkisit selkeästi, mikä on energiasyöppö ja mikä ei.
Tämä tieto voisi muuttaa kaiken. Se muuttaisi ostoksesi, se muuttaisi suunnittelijoiden prioriteetteja (kun tuotteiden energia olisi kilpailuetu), ja se muuttaisi politiikkaa.
Mutta meillä on vain pimeys.
Elämme energiassa kuin kala vedessä, emme edes huomaa sitä, saati ymmärrä sen määrää. Teemme valintoja pimeässä. Yhteiskunta rakentuu valtaviin energiamääriin, mutta emme keskustele siitä, onko se järkevää.
Kysyn sinulta: Onko tämä järkevää? Onko järkevää, että tärkein resurssimme energia, joka mahdollistaa kaiken on täysin näkymätön yksittäiselle kuluttajalle?
Minusta ei ole. Minusta tämä on suurin tiedonvajaus meidän yhteiskunnassamme. Tarvitsemme Energia-avaimen jokaiseen tuotteeseen. Tarvitsemme oikeuden nähdä.
Koska mitä et näe, et voi hallita. Ja nyt me emme hallitse mitään.
Kirjoittaja on huolissaan siitä, että energia pysyy näkymättömänä, koska se ylläpitää kestämätöntä kulutusta.